Oma naisellisuus ja itsetuntoko vaarassa?

Liian usein olen törmännyt negatiivisiin toteamuksiin ja kysymyksiin (mm. nettipalstoilla, sähköpostissa - kukaan läheiseni paria ystävää lukuunottamatta ei tiedä ammatinvalinnastani - ja edellämainitut parikin vain pintapuolin ja turvallisuussyistä). Toteamukset ja kysymykset mm. kuuluvat: "Tuohan on likaista! Eikö sinua ällötä?", "Miten saatat antaa kroppasi toisen käytettäväksi rahasta?", "Mikään määrä rahaa ei ikinä saisi minua tekemään tuollaista!" - Älkää hyvä luoja tuomitko. Jokainen täällä tallaa tyylillään, eikö?

Pakko silti nostaa kissa pöydälle omasta puolestani. Minua ei ällötä. Ei juuri koskaan. Vain silloin, kun asiakkaaksi osuu (heitä kun on vaikea sähköpostin tai lyhyen puhelinkeskustelun välillä nähdä, aistia, tuntea tai valita) likainen ihminen. Tällä tarkoitan hikisiä kainaloita, haiskahtavaa kalua tmv. Tosin edellämainitutkaan eivät ole ylitsepääsemättömiä ongelmia setelinippua ajatellessa. Käännä perä ukon suuntaan ja anna jyystää takaapäin, et juurikaan näe tai haista. ;)

Suurinosa asiakkaistani kuitenkin ovat siistejä, hygieniastaan huoltapitäviä ja mikä parasta (tai joskus pahinta) puhetaitoisia tavallisia normaaleja miehiä. Homma harvoin etenee siten, että minä tai vastapuoli avaa oven ja se on menoa hetimiten kammarin puolelle. Joskus tosin niinkin, varsinkin jos ajaksi on sovittu se halvin ja pikaisin vaihtoehto, koko rahan edestä siis. ;) "Small talkia" tulee jauhettua harva se päivä, mutta se on tavallaan ihan tilannetta rauhoittavaa. Yleensä molempia jännittää vähän, sekä huoraa että asiakasta. Pahin jännitys laantuu mitä enemmän asiakkaita kertyy, mutta jokainen uusi tuttavuus tuo pienen muljahduksen vatsanpohjaan.

Ymmärrän, että joillekin tämä ala olisi todellakin totaalinen ei. Mutta mitä enemmän tätä teen, sitä enemmän tästä nautin. Vakioasiakkaita on kertynyt pari kappaletta ja se tuo mukavasti päätienestit opiskelijanelämään. "Irtoasiakkaista" saa iloa irti myös. Muutama "ylimääräinen" satsku sieltä täältä mahdollistaa shoppailureissuja, elokuvateatteri-iltoja, ulkonasyömisiä ja muita mukavia tapahtumia ja ajanvietteitä.

Omaan naisellisuuteeni ja itsetuntooni palaten, näistä kummankaan en ole kokenut saavan minkäänmoista kolahdusta. Päinvastoin, koskaan en ole saanut kuulla kehuja kropastani, naamastani ja jopa hiuksistani näin paljon kuin mitä alalla työskennellessäni. Erästä asiakastani kompaten, jollekin keski-ikään päässeelle vaimolliselle miehelle nuoren parikymppisen kropan katsominen ja koskettaminen voi tuntua taivaalta.

Hellyydenkipeä huora koukussa rahaan

En tiedä oliko meikäläiselle kolme kuukautta miltein parisuhteeksi luokiteltavassa statuksessa liikaa, vai mikä minulla on, mutta viimeksi tänään asiakkaan kanssa seksiä harrastaessani pistin merkille että minähän pussailen menemään heitä. Se on vähän kiusallistakin, varsinkin kun huomaa asiakkaan hämmentyneen katseen suudeltuani häntä. Kaikki prostituoidut eivät siis todellakaan pussaile, siitä yleensä maksetaan lisähintaa tai sellaista tekevän prostituoidun taksa on kovempi, näin olen ymmärtänyt. En tiedä itsekään, osaanko luokitella palvelujeni hintaa ammattimaisesti, mutta se mitä saan, olen siihen tyytyväinen.

Tänään oli harvinaisen hyvä päivä, ei niinkään rahallisesti mutta kokemuksellisesti. Vain yksi asiakas tänäänkin, mutta ei se mitään. Käteen jäi pyydettyä vähemmän, mutta äijä tinki jo ennen tapaamista ja itsepähän suostuin. Ei kuitenkaan paskempi homma, seksi oli jopa kohtalaista ja äijälle nautintoni oli pääasia. Tokihan feikkasin, itselleni vieraan ihmisen kanssa, joka vielä maksaa minulle seksistä täydellinen nautinto ja rentous on mahdotonta. Ei kuitenkaan ollenkaan paha, jonninverran kahisevaa ja äijä joka tietää mitä tekee ja haluaa on hyvä yhdistelmä.

En tiedä, ovatko muut alalla työskentelevät pistäneet merkille seksityön koukuttavuutta. Tai en usko, että se on se seksi mikä koukuttaa vaan helppo raha. Joka aamu herätessä on kiire koneelle solmimaan päivän tapaamisia. Pakko saada vähintään yksi asiakas päivässä, pakko saada helppoa rahaa. Tänään asiakkaani luota lähtiessäni paikasta X, autolle kävellessäni mietin hymy huulilla seteleitä hypläten että meikäläinenhän ei lopeta huoraamista ikinä.

Back in business!

Kuten viime päivityksestä voi päätellä, kesä meni heilastellessa. Nyt se on kuitenkin ohi ja meikäläinen on taas back in business.  Kolme kuukautta huorataukoa teki ihan hyvää ja nyt jaksaa taas panna ja panostaa. Johan tuossa kesällä tienestit tulivat ja menivät, joten nyt jos jolloin on otollinen aika jatkaa hommia. Vaikka kuinka viimeisestä velkahelvetistä selviydyttyäni vannoin että ei enää ikinä, niin turhankin tutussa paskassa ryvetään taas.

Avasin eilen pitkästä aikaa huorasähköpostini, 235 uutta viestiä. Viimeisimmät lähipäiviltä. Vastasin muutamaan viestiin ja ensimmäiset treffit sovin jo tälle päivälle. Loppuviikko on myöskin buukattu täyteen, parhaimmillaan kolmea neljää asiakasta päivää kohden. Monella alan ammattilaisella on varmasti enemmänkin, mutta tuossa kulkevat omat rajani. Maksaville asiakkaille on kuitenkin jaksettava antaa pala itseään, ja jos ihan liukuhihnatoiminnalla vetää, menee hommasta mielestäni molemminpuolin maku.

Tämän päivän asiakas oli oikein mukava, jokseenkin kuitenkin epävarma ja jännittynyt alta kolmenkymmenen vuoden ikäinen mies. Perusseksiä, ei mitään pervouksia. Me like, varsinkin näin pitkästä aikaa. Mukavasti jaksoin itsekin heittäytyä mukaan, enkä voi väittää, etteikö homma olisi ollut ihan nautittavaa. Suhteellisen nopeakin hän oli, mikä on ihan mukavaa, varsinkin jos hommasta on sovittu kerta -eikä tuntiluontoinen korvaus. ;)

Pieni paskanmaku suuhun jäi kuitenkin siitä, että äijä kehtasi seksin päätteeksi tinkiä sovitusta summasta kolmekymmentä euroa. Näitä riittää aina. Hyvä muistutus taas siitä, että jatkossa aina rahat ensin, sitten seksi.

Näillä mennään taas. Ps. Positiivinen ylläri oli tsekata blogin sähköposti. Kiitoksia viesteistä! Vastailen kaikille tuotapikaa. Mahtavaa, että blogi herättää kysymyksiä ja palautetta. :)

Sukat pyörii

Miten käy "varjolaidan työn", kun kuvioihin astuu mies, joka laittaa sukat pyörimään? Ja selvyydeksi, nyt ei ole kyse asiakkaasta.

Tutustuin taannoin mukavaan, ehkä tähän mennessä mukavinpaan mieheen, kehen olen ikinä törmännyt. Sukat pyörivät jo ensikohtaamisella. Nyt tämä "varjolaidan työ" tuntuu pettämiseltä, ajatteli asiaa kantilta millä hyvänsä. Mies kun kysyi ammattiani, pystyin hyvillä mielin kertoa varsinaisesta leipätyöstäni, mutta tästä toisesta lisätienestistä en pystynyt hiiskumaan sanallakaan. Eikä ihme.

Mielessä pyörii kymmeniä kysymyksiä ja katastrofaalisia mielikuvia. Ensinnäkin kyllä, olen ottanut asiakkaita kotiini. Ehkä virhe, mutta tehty jo mikä tehty. Mitä jos olen tämän miehen kanssa viettämässä rauhallista koti-iltaa ja ovelle tupsahtaa toinen mies rahatuppo kädessä seksi mielessään? Näin ei periaatteessa pitäisi tapahtua. Kaikki "asiaskäyntini" kotona ovat olleet kertaluontoisia, eikä miehistä ole kuin korkeintaan sähköpostin välityksellä kuulunut jälkeenpäin. Suurimmasta osasta ei koskaan, elleivät ole uusintakierrosta toivoneet.

Itse olen toki soppani keittänyt ja nyt pieni kutkutus, eikä missään määrin hyvä, velloo vatsanpohjassani. Samaa aikaa olen innoissani ja ihastunutkin, mutta moni asia pistää miettimään pitäisikö peli pistää poikki ennen kuin joku muu asia kaataa sen.

Vakiasiakas

Edellisessä postauksessa kertomastani herrasmiehestä on jäänyt vakiasiakkaani. Tähän mennessä olemme tavanneet viidesti, suunnilleen kerran viikossa. Jokaisella kerralla olen saanut toivomani kertaluontoisen maksun. Mies kuitenkin haluaisi "palkata" minut ns. "kuukausitaksalla", joka pitäisi sisällään seksiä kerran viikossa neljästi kuukaudessa.

Jotenkin tälläiseen "kuukausitaksaan" lähteminen tuntuu pelottavalta, mutta suhteellisen suuresta rahasummasta puhuttaessa houkuttavalta. Entä jos sairastun, lähden reissuun tai tulee muu este? Varmasti kaikki olisi ja onkin sovittavissa miehen kanssa, mutta moni asia mietityttää. Löytyykö täältä muita "alan naisia" joilla on vakiasiakkaita "kuukausitaksalla"?

Miksi kohdella maksullista kuin kuningatarta?

Ihmettelen vain. Pahakseni en pistä, en ollenkaan.
Korrekti käytös, kehut, lasillinen kallista samppanjaa. Toinenkin, jos vain olisin tahtonut.

Tämän päivän voisin elää uudelleen.

Hyväaseminen, varakas keski-ikäinen mies. Vaimo ja varmasti pari penikkaakin kotona odottelemassa. Kantakaupungin yksi kauneimmista hotelleista. Kylpyamme, kynttilät, hieronta - minulle. What? Normaalia seksiä, ei mitään perverssiä. Päin vastoin, voisin kutsua sitä jopa rakasteluksi. Jollain kummallisella tavalla siinä tuntui olevan romantiikkaa osana.

Olen kuullut pieniä tuhmia puheita, pervoja heittoja ja imeliä lipsahduksia, mutta tänään vain kauniita, jakamattomia sanoja.

Rahat käteen, kiitos kaunis ja pusu poskelle.
Näitä lisää, kiitos.

Miksi teen mitä teen?

Rehellinen vastaus rehelliseen kysymykseen: Rahasta.
Nautinko? Enpä juuri, eikä se mielestäni alan hommissa merkittävintä olekaan. En tiedä yhtäkään "huoraa" joka "huoraa" pelkästä "huoraamisen" ilosta. Raha näihin hommiin ajaa, uskallan väittää.

Asia tuntuu herättäneen jonkin verran keskustelua ja ihmetystä erinäisillä keskustelufoorumeilla. Tahdon siksi valaista pari asiaa: Vaikka kirjoitan keikoista ja keikkojen jälkeisistä fiiliksistä varsin ronskistikin, en silti ota työtäni henkilökohtaisesti tai pidä sitä järin vastenmielisenä. Koen, että vuokraan kroppaani muiden ihmisten käyttöön, jotka syystä tai toisesta ovat siitä halukkaita ja suostuvaisia maksamaan.

Mielenterveydestäni ei myöskään tarvitse tai pidä olla huolissaan. ;) Saan kommentteja "kukkahattutädeiltä", jotka kertovat pelkäävänsä miten kaikki tämä vaikuttaa tulevaisuuteni. Saatan olla nuori ja tyhmä. Koen silti, että tiedän rajani ja osaan lopettaa ajoissa.

Tähän mennessä olen tavannut vain asiallisia herrasmiehiä, jotka homman luonteesta huolimatta ovat halunneet kohdella minua kuin kukkaa kämmenellä. Yksi olisi halunnut viedä vielä illan päätteeksi samppanjalasillisellekin. Seksi heidän kanssaan ei ole ollut vastenmielistä. Aloittelijana ajatus siitä, että tästä nyt tienaa kahisevaakin, saattaa vaatia vain vähän totuttelua.

Vaikea selittää tuntemuksia ja fiiliksiään ruudun toiselta puolelta. En silti ole ihmisraunio. Jos näkisitte minut tosielämässä, näkisitte aivan tavallisen, terveen ja elämäniloisen nuoren naisen, jonka harteilta on pudonnut murheet ja taakka jos toinenkin. Kiitos työni.

Joten älkää turhaan peljätkö! :)